Ajattelin oikeastaan purkaa itseäni varten vähän tätä elämäntapamuutosasiaa.
En ole suoraan sanottuna ollut tyytyväinen itseeni pitkään aikaan. Kiloja kertyi pituuskasvun loputtua ja ei ollut vain inspistä ja voimia saada karistettua niitä pois. Tässä kesän jälkeen, syyskuun alussa painoin eniten mitä koskaan olen painanut. En suoranaisesti päättänyt aloittaa laihdutusta, vaan pikkuhiljaa yritin parantaa tapojani. Olen aikalailla kaikkimullehetinyt-tyyppi, joten en halunnut sanoa itselleni ääneen, että aloitan laihdutuksen, koska tiedän, ettei tulokset näy heti.
Saatoin ennen syödä helposti kolme suklaalevyä viikossa ja mäkkäri ja muut pikaruokapaikat oli tuttuja. Ennen Teneriffan reissua, jonne lähdettiin 7.10, olin pudottanut parisen kiloa. Viikon lomalla osa tuli takaisin, koska siellä oli mahdoton noudattaa melko rajoittunutta ruokavaliota, josta kerron kohta. Kuitenkin, nyt on joulukuun alku ja olen pudottanut 13kg lokakuun alusta. Tiedän sen olevan melko iso luku, ja kolmen kilon päästä olen tyytyväinen itseeni, ainakin luulen niin.
En varsinaisesti ole koskaan ollut lihavalihava, mutta en ollut vain tyytyväinen itseeni, ja tuon kolmen kilon jälkeenkin olen vielä reippaasti normaalipainon rajoissa. Tällä hetkellä oloni on paljon parempi kuin 13kg sitten, enkä enää koskaan palaa niihin elämäntapoihin mitä minulla ennen tätä muutosta oli. En halua tähän tahtiin todellakaan pudottaa painoa, ja tiedän, että hitaampi olisi ollut parempi tapa, mutta halusin äkkiä eroon siitä ylimääräisestä, ja koin sen tällä tavalla helpoimmaksi.
Tällä hetkellä mietityttää tuo oikeanlainen ruokavalio. En oikeastaan enää tiedä mitä se on. Tai en ole koskaan edes tiennyt. Tämän painonpudotuksen aikana olen esimerkiksi viikonlopunreissuillani syönyt herkkuja ja syönyt täysin normaalia ruokaa, mutta kotona ruokavalioni on melko rajoittunut.
Punaista lihaa en syö juuri ollenkaan. Syynä ei ole eettiset syyt, vaan yksinkertaisesti en pidä punaisesta lihasta. Jauhelihaa kyllä joskus syön, mutta oikeastaan vain lihapullissa. Vaaleaa leipää en ole syönyt moneen vuoteen ja ruisleivänkin jätin pois kesän jälkeen. Tämä siksi, että koen sen turvottavan minua ja oikeastaan täysin turhana. Näkkileipää syön monesti välipalana. Leivoksia ja makeisia en syö, en ole oikeastaan koskaan syönyt, koska en vain pidä niistä. Herkuista suklaa ja jäätelö on aivan lemppareita! Niitä syön herkkupäivinä, joita on satunnaisesti. Tällä viikolla olen tainnut joka päivä syödä pari suklaakonvehtia, välillä voi olla melkein kuukausi ilman herkkuja, riippuu miten milloinkin.
Myös perunan olen jättänyt pois, en edes tiedä syytä, mutta syön paljon kukka- sekä parsakaalia ja porkkanoita keitettyinä. Mielestäni ne ovat vain paljon paremman makusia! Riisiä, pastaa tai makaronia en myöskään mielellään syö. Kotona ollessa olen meillä se kuka ruoat laittaa, ja monesti siis teenkin melko kasvispainotteista ruokaa. Suosikkejani ovat kaalilaatikko sekä uunilohi, jonka ohje on ehdottomasti jaettava tänne! Kehittelin itse parhaan uunikalan ohjeen!
Tietysti jos joskus tulee mieleen, että tekee kovasti mieli jotain, niin en välitä "rajoituksistani", koska ne eivät ole ehdottomia, eivätkä edes oikeastaan rajoituksia, mieltymyksiä enemmänkin. Yksi viikko söin joka päivä paahdettua ruisleipää vain koska teki mieli. Ja kylässä ollessa aina tietenkin syön mitä tarjotaan, en todellakaan ala valikoida epäkohteliaasti mitä voin syödä ja mitä en voi syödä.
Luulen että tämän painonpudotuksen takana on kuitenkin kasvikset, salaatti, piltit, pepsi max, pienentyneet annoskoot ja jatkuvan herkuttelun lopettaminen. Lisäksi osana on tullut liikunta. Ennen liikunta oli aivan pakkopullaa, mutta koska käyn siis opiskelujen ohella töissä, niin keksin ensin että kuljen pyörällä työmatkan edestakaisin (yhteensä reilu 6km), ja koska teen töitä 5 kertaa viikossa, tuli siitä jo mukava liikuntalisä. Jossain vaiheessa vaihdoin, että kävelin välillä ja välillä menin pyörällä. Sen jälkee rupesin myös juoksemaan ja nyt oikeastaan aina juoksin ja kävelin vaihtelevasti loppuajan. Täytyi astman takia pakkasten alettua lopettaa, kylmä ilma ei anna yhtään urheilla ulkona. Nykyään nautin urheilusta, on aivan ihana lähteä kävelylle, ja tämä asenteen muutos on varmasti tärkeä jatkon kannalta, ettei kilot tule takaisin.
Nyt tässä vaiheessa ajattelin tällä tavalla vielä pudottaa sen 3kg, ja aloitan ensiviikolla salilla sekä uimassa käymisen! Koska lukio nyt neljänä päivänä viikossa ja työt viitenä päivänä viikossa rajoittavat elämääni, en pysty millään aloittamaan mitään muuta harrastusta. Aikatauluni ei vain anna periksi.
Painon pudottaminen vaatii aivan valtavaa itsekuria, mutta tärkeää on, että on tekemistä! Onneksi itselläni on työt ja paljon kavereita, jotta ei käy niin, että syö tylsyyteen. Ja en oikeasti enää halua palata siihen entiseen, koen oloni paljon virkeämmäksi ja paremmaksi nykyisessä kropassani. Tiedän, että monesti kilot tulevat takaisin, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa siihen entiseen elämääni. Tässä painonpudotuksen aikana on tapahtunut paljon muitakin muutoksia ja olen niin tyytyväinen niihin, että aion todellakin jatkaa terveellistä elämää.
